Matkan jälkeen minuun iski lamaannus. Työhön paluun ja syksyn pimeyden lisäksi sitä ei vähentänyt se, että menkat alkoivat juuri sopivasti siten, että inseminaation olisi pitänyt mennä meiltä jälleen sivusuin, mikäli munarakkula olisi seurannut samaa logiikkaa kuin edellisenä hoitokuukautena. Mutta mutta. Tänään ultrassa kävi ilmi, että rakkula on jo sen kokoinen, että inseminaatio voidaan tehdä perjantaina. Aivan mahtavan etuoikeutettu olo! Jatkan ilolla maha mustelmilla piikkirallia.
Tämän iloisen perhetapahtuman myötä päätin antaa itselleni tässä kuussa luvan yltiöoptimismiin. Tiedän kyllä, että todennäköisyys onnistua inssissä on 15 prosentin luokkaa, mutta nyt haaveillaan! Heti perjantaista eteenpäin olen oikeutettu tekemään kaikenlaisia laskureita tulevan vauvamme syntymäajasta, horoskooppimerkistä ja kengännumerosta.
Hiljaa toivotut -dokumentissa minusta tuntui vieraalta – ja varmaan myös kävi vähän kateeksi – hiukan naiivikin optimismi, jota toinen naisista jaksoi aina valaa itseensä: miten toi voi kerta toisensa jälkeen valita noita vaunuja ennen testiplussaa, kohta se taas pettyy. Kuten tarkkanäköisimmät ovat ehkä kirjoitusteni perusteella saattaneet päätellä, itselleni lapsettomuus on liikaa menetettyjen mahdollisuuksien itkemistä ja turhautunutta roskakorien potkintaa.
Liika innostuminen ärsyttää aina – tyhjännaurajiakin pahempia ovat intoilijat. ”Älä nyt innostu” -kuuluu ykkös-inhokki-sananlaskuihini, mutta sopii täydellisesti lähes kaikkien härmäläisten suuhun. Minä olen aina halveksunut innottomia, apaattisuudessaan viileitä ihmisiä. Asiat, joita tekee, pitää tehdä täysillä tai sitten jättää tekemättä kokonaan. Miksipä en soveltaisi intoilua ja optimismia myös lapsentoivomiseen! Vaikkapa vain yhden kuukauden ajan. Ja saahan sitä sitten myös kunnolla murtua, jos pettymys tulee.
Nyt jää toppuuttelu ja vauvakuumeilu päästetään, ainakin hetkeksi, ryöpsymään valloilleen. Tervetuloa siis meille vauva, täällä mittaillaan sulle leikkikehän paikkaa!
Hei ihanaa! :) Anna mennä vaan, haaveile ja innostu. Mistäköhän se toivo oikein inseminaation jälkeen tuleekaan? Ensin on ihan et ei tästä mitään tule, mutta jostain sse toivo vaan kumpuaa! :)
VastaaPoistaJa jos lopputulos ei ole toivotunlainen, niin sattuuhan se joka tapauksessa -niin ei kai sillä väliä sattuuko/murtuuko vähän vai paljon. Kyllä sieltä sitten taas jaloilleen noustaan.
Tsemppiä! Ja nauti tästä viikosta!
Täällä peukut ja varpaat pystyssä, että olisi onnistanut. Saadaan muuten piinailla samaan aikaan, itse menen inseminaatioon huomenna.
Hyvää joulunodotusta! :)
Niinpä! Yleensä sitä jotenkin kuvittelee suojelevansa itseään pettymyksiltä, kun yrittää hillitä haaveiluaan, vaikka kaipa se pettymys on joka tapauksessa suuri.
VastaaPoistaMullakin siis inseminaatio edessä vasta huomenna. Kiitos tsemppauksesta ja iloa ja toivoa sinullekin! Jotenkin tällainen mukava positiivinen odotus sopii juuri joulun alle :-)
Juuri löysin blogisi. Kirjoitat tosi hyvin ja omat ajatukseni aiheen tiimoilta ovat täysin samoja :) (Vessaan liittyvä postaus oli loistava, samoin se, jossa listasit muiden antamia urpoja vinkkejä ;) )
VastaaPoistaToivottavasti inssi sujui hyvin, levollista ja leppoisaa piina-aikaa haaveiluineen, ja paaaaaljon peukutuksia!!! Toivotaan parasta :)))