Tilanteemme tunteva läheiseni katsoi eilen tarpeelliseksi informoida minua siitä, että oli kuullut naisesta, joka oli pitkään yrittänyt saada lasta eksänsä kanssa, mutta heti tämän vaihdettua miestä tärppäsi. Tämä ja muita mahtavia vinkkejä (?!) ja kommentteja on sadellut siitä asti, kun kerroin toteutumattomista lapsihaaveistamme muutamille ystävilleni.
Klassikko on Feeniksenkin blogissaan kommentoima ”voittehan te adoptoida” -lohdutus, jota minullekin tarjottiin jo hyvissä ajoin ennen lapsettomuustutkimuksia. Mahdollinen vaihtoehto toki, mutta meillä on vielä toistaiseksi haaveena biologinen lapsi. Yksi ystäväni taas muistaa aina mainita sukulaisensa, joka sairastui vakavasti pitkien hedelmöityshoitojen johdosta.
Jo vuosia olen harkinnut kissan hankkimista. Se ei kuitenkaan miellytä kaikkia, ja jotkut rinnastavat lapsen lemmikkiin. ”Hankkikaa mieluummin se lapsi” on tietysti ihan kelpo ohje, etenkin kun on tiedossa, että mainittu ”hankinta” on kovasti työn alla.
Kuolemattomiin kuuluvat myös kommentit ”eihän tuo vielä mitään, tunnen parin, joka yritti kymmenen vuotta…” Toki aina on pahemmassa tilanteessa olevia ihmisiä, ja tunnen usein itseni hölmöksi valittaessani, kun lukemieni blogien kirjoittajissakin on niitä, joiden epätoivo on kestänyt jo monta kertaa kauemmin. Silti vähättely ei ole se, mitä läheisiltään toivoo. Eivätkä myöskään asento- tms. seksivinkit, kiitos. (Myös greippimehu, punaviini ja foolihappo on jo kokeiltu!)
Hyvää tarkoittavien reaktioiden routiminen ja kauhistelu on ilkeää. Ei voi vaatia, että ihmiset, joilla ei ole samanlaista kokemusta, osaisivat eläytyä tuntemuksiini, ja olen taatusti itsekin livauttanut suustani typeryyksiä. Välillä on vaikeaa löytää oikeat sanat tai edes olla hiljaa. Sallin kuitenkin itselleni tämän pienen anonyymin ilkeilyn, koska päin naamaa en osaa kuin hymyillä. Ja onneksi aito myötäeläminen on harvoin sanoista kiinni.
Joo-oh. Itse olen toistaiseksi välttynyt noin ärsyttäviltä kommenteilta (eipä näistä ongelmistamme tiedäkään silti kuin omat vanhempamme, joista äitini kunnostautui aiemmin hienosti kyselemällä aina "koskas teiltä tulee vauvauutisia" -tyylisiä kysymyksiä).
VastaaPoistaEihän ne ihmiset (noin yleisesti ottaen ainakaan) pahaa kommenteillaan tosiaan tarkoita, eikä niistä pitäisi ärsyyntyä, mutta niin.. Jos alkaisin saamaan tyyliin asentovinkkejä, niin voisi vähän päässä kiehahtaa.
Kuulostaa niin tutulta. Itsekin olen kuullut työkaverilta tuon miehen vaihtamisstrategian. Olen jopa miettinyt, että onko meitä edes tarkoitettu yhteen näiden puheiden takia, mutta karistellut ne heti mielestäni.
VastaaPoistaJa kun hankimme koiran, saimme kuulla että "kohta raskaudutte, kun saatte muuta ajalteltavaa ja hoivattavaa jne", juu koira on jo 4v eikä ole lapsia näkynyt ;)... että varaudu tälläisiin kommentteihin, jos hankitte kissan :). Mutta eläimet on ihania ja piristävät synkkiäkin päiviä. Eiväthän ne toki mikään lapsen korvike ole.
Anonyymi ilkeily olkoon meille sallittua! Eihän ne ihmiset tosiaan pahaa (yleensä) tarkoita, mutta ne ajattelemattomat kommentit voi haavoittaa ja joku keino pitää olla purkaa tunteitaan...
Kuulostaa todellakin tutulta! Meillä on lapsettomuushoidot jo "hyvässä vauhdissa", eli kolme inseminaatiota takana ja nyt on ekan ICSI:n viimeiset piinapäivät menossa. Olen kertonut lapsettomuudesta ja hoidoistamme ihmisille aika avoimesti, sillä en jaksa teeskennellä muiden edessä, että kaikki on hyvin. Noita "hyvää tarkoittavia" kommentteja on tullut ja paljonkin, mutta ehkä vähemmän mitä pidemmälle tätä taivalta on kuljettu. Joillekin olen sanonut suoraan, että tiedän, että tarkoitat hyvää, mutta tuo ei helpota. Nyt tässä vaiheessa hieman on alkanut ärsyttää ympäristön yltiöpositiivisuus hoidon onnistumisesta. Vielä en siis tulosta tiedä, mutta kaikki muut tuntuvat olevan melkein varmoja, että plussaa tulee. Ja minä pelkään niin kamalan paljon sitä negaa. Pitäisi kai olla tyytyväinen, että edes muilla on uskoa, mutta voi se koitua taakaksikin.
VastaaPoistaOnnea matkaan teille! :)
Onnea matkaan teillekin ja kiitos kaikille teille kolmelle kommenteista! Tuo "vaihtamisvinkki" minua ainakin loukkaa eniten, vaikkei se ehkä sellaiseksi ollut tarkoitettukaan. Mutta lisään vielä, että nuo kuvailemani ovat toki pahimpia, eivät kaikki tuttuni toki tuollaisia möläyttele :-)
VastaaPoistaPitäisi tosiaan varmaan vaan sanoa suoraan, että kommentit lähinnä loukkaavat, mutta sillä hetkellä sitä toisinaan ajattelee vain ylireagoivansa. Itse en ole osannut suoraan kertoa asiaa vanhemmilleni, mutta tokihan he sen osaavat päätellä. Eivät ole, ihme kyllä, töksäytelleet lainkaan typeriä kommentteja.