Lapsettomuuden areenat

Jos lapsettomuudesta tehtäisiin leffa, suurin osa kohtauksista sijoittuisi varmasti vessaan. Lapsettomuus liittyy kaikkein kiinteimmin juuri siihen tilaan. Ensimmäinen asia, joka tulee mieleen vessanoven avatessa, on tietysti se, pitikö tänään tehdä jokin testi vai voinko istua alas ihan vapautuneesti ilman testivälineitä ja sekuntikelloa.

Juuri testien tekopaikkana vessa toimiikin lapsettomuuden ilojen ja surujen näyttämönä. Siellä iloitaan ovulaatiotestien plussista (toistaiseksi ainoa testi, jossa olen plussannut) ja romahdetaan miinuksista. Testikääreistä, ohjeista ja muusta rekvisiitasta pursuileva vessanroskis on ensimmäinen, joka täytyy muistaa tyhjentää yllätysvieraiden varalta. Vessanmattoa tuijotellen sulatellaan myös karvain ensijärkytys TAAS alkavista kuukautisista.

Eikä siinä vielä kaikki. Vessakoppi on ainoa yksityinen paikka, johon voi livahtaa puremaan hammasta ja potkimaan roskakoria, kun työkaveri hehkuttaa tulleensa ensi yrittämällä tai oikeastaan lähes vahingossa raskaaksi. Jos vessakoppi on vielä varustettu peilillä, siellä voi kätevästi omalle kuvalleen ilmeillen pyrkiä palauttamaan naaman peruslukemille ennen kuin painuu onnittelemaan tulevaa äitiä.

Valitettavasti vessa ei kuitenkaan riittäisi elokuvan ainoaksi lavasteeksi, vauva-ajatuksia kun ei saa teljetyksi kaakeloitujen seinien sisälle. Ne hiipivät perässä kaikkialle, ja vaikka ne hetkeksi unohtuisivatkin, palaavat ne mieleen viimeistään hädän yllättäessä.