Inssin jälkeinen optimismi ja sarja ”lapsettomuuden positiivisia puolia”, osa 1: pitkittynyt vauvanhankintaprojekti on muuttanut suhdettani alkoholiin ehkä syvemmin kuin raskauden myötä koittanut tipattomuus olisi tehnyt. Odotuksen odotuksen alkaessa vähensin juhlintaa, mutta join jonkun verran edelleen. Toisinaan, kun pari lasia venyi neljään, kärsin kamalia tunnontuskia. Alkoholin käytössä kulminoitui ristiriita: yritys jatkaa normaalia elämää testiplussaan asti ja sen vastapainona huoli ja syyllisyys mahdollisen alkion hyvinvoinnista ja ennen kaikkea lapsen viipymisestä.
Kun aloitimme hoidot, tuntui helpoimmalta asettaa selkeät rajat. Hoitokuukausina en juo lainkaan ja välikuukausina voin ottaa toisinaan lasillisen tai pari. Tiedän, etteivät hoidot vaadi tipattomuutta, mutta minulle tällainen järjestely on juuri nyt kaikkein vaivattomin, ja näin minun ei tarvitse tuskailla asiaa.
Jostain kumman syystä juomattomuuteni vaikuttaa kuitenkin olevan ongelma muille. Se huomataan, koska olen kuulunut niihin, jotka ottavat hyvässä seurassa joskus isollakin kauhalla ja – mikäli meininkiä on – jäävät vaikka aamukuuteen. Muutamaa lasia lipittäen voi vielä viettää pitkänkin illan herättämättä juurikaan huomiota, mutta jos alusta asti valitsee alkoholittoman glögin, se on jostain syystä kaikkien asia. Tipattomuuteni suorastaan ärsyttää joitakin hoidoista tietäviä ystäviäni, jotka lakkaamatta kommentoivat, kuinka muutamalla ryypyllä ei ole mitään vaikutusta.
Kuulostan varmaan suurjuopolta, mutta minulle alkoholista luopuminen on ollut positiivinen ja suorastaan avartava asia. Ei niin, että olisin muutenkaan ollut koko ajan kaljalla, mutta on ollut järkyttävää huomata, kuinka moneen sosiaaliseen tilanteeseen alkoholi on kuulunut. Tuntuu, että juomattomuutta pitäisi jotenkin selitellä, ainakin jos haluaa välttää puolituttujen merkitsevät ”toi on raskaana” -katseet.
Eihän suurin osa lapsiperheellisistäkään juuri juopottele, joten siinä mielessä raitistumiseni lienee kolmekymppiselle varsin luontaista. Lastensa luokse lähtevällä on kuitenkin aina pätevä syy lähteä baarista ennen puolta yötä. Koskakohan minä pääsen seuraavalle kehitysasteelle ja osaan poistua takavasemmalle silloin kun huvittaa – välittämättä muista ja ilman säälittäviä selitysyrityksiä.
Lueskelin tässä blogiasi ja ajattelin kertoa, että kirjoitat oivaltavasti ja kuvaavasti lapsettomuuden kiemuroista. Osaat hienosti kätkeä huumoriakin teksteihisi. Voimia sinulle, ja tervetuloa lukemaan blogiani, joka näyttää kyllä listallasi jo olevankin :)
VastaaPoistaOlen huomannut saman. "Oletko raskaana, kun et juo?" -kommentit satuttavat tässä tilanteessa vielä tavallista enemmän. En muutenkaan käsitä, miksi toisten juomattomuudesta pitää loukkaantua. Onkohan se jotenkin suomalais-kansallinen piirre. Säälittävää sinänsä, mutta olen itse huomannut, että monet juhlat sujuvat paremmin ilman uteluita puolitäysi viinilasi kädessä. En jaksaisi aina selitellä.
VastaaPoistaLuin kaikki kirjoituksesi yhdeltä istumalta, kun eksyin tänne jotain kautta. Tulen toistekin. :)
Kaipaan jo niin aikaa, jolloin voin sanoa: Emme saaneet lapsenvahtia, tällä kertaa tultiin sitten koko porukalla. Ei kai se haittaa?
VastaaPoista