Vastoin alkuperäistä suunnitelmaa ensimmäinen
koeputkihoitomme tehdään ennakkoperintörahoilla yksityisellä klinikalla. Hetken
miehelleni näytti aukeavan syksyksi unelmien työmahdollisuus ulkomailla, joten päädyimme
selvittämään joustavampia hoitoaikatauluja. Vaikka ulkomaansuunnitelma
kariutuikin, päätimme jatkaa hoitoja yksityisellä ennen kaikkea siksi, että olimme
molemmat jo ehtineet alkaa valmistautua hoitohärdelliin.
Tämä ei ollut lapsettomuuden kevät. Viimeisen puolen vuoden aikana lapsettomuuden aiheuttama suru on vaikuttanut haaleana
melankoliana elämämme taustalla. Väkevämmät värit ovat olleet toisilla
elämänalueilla. Olemme jopa saaneet makuuhuoneemme taas omaan hallintaamme opittuamme
tekemään eron kalenterin määräämän siittämisen ja nautintohakuisen rakastelun
välillä, eivätkä paineet ole enää terrorisoineet näistä kumpaakaan.
Kuitenkin saman tien kun hoitojen aloittaminen tuli puheeksi,
lapsettomuus valtasi minut päästä varpaisiin. Linnoittauduin suruni kanssa
sohvalle ja ahmin Ei kenenkään äiti
-kirjan tarinat muutamalla istumalla itkien pikakelauksella läpi kaikkien
niiden urheiden naisten ja miesten surut. Vaikka olin sivusilmällä seuraillut
muutamia virtuaalituttuja koko kevään, tuli tarve saattaa itseni ajan tasalle nettilapsettomien
kuulumisista, ja selasin läppäri reisilihaa poltellen blogien arkistoja.
Infokäynnin jälkeen luin uudestaan ja uudestaan ohjeita piikeistä, lääkkeistä
ja sivuvaikutuksista.
Mutta voiko koeputkihedelmöitykseen oikeasti
valmistautua? Kun keltarauhashormonein sopivasti ajoitetut kuukautiseni
IVF-kierron merkiksi alkoivat, olin jo seuraavaan kukonlauluun mennessä
julistanut miehelleni useamman kerran jättäväni hoidot tähän. Koska lääkkeiden
hakeminen ei onnistunut juuri sopivalla automatkalla. Koska tutulla
kolmekymppisellä todettiin rintasyöpä. Koska on kesä. Koska mieheni ei ymmärrä
edes poikkeuksellisen kivuliaiden menkkojen aiheuttamaa ärsyyntymistäni.
Koska mikään ei
vaan kuitenkaan toimi.
En tiedä, olenko valmistautunut hoitoihin – en tiedä, voiko
niihin olla. Eniten pelottaa epäonnistuminen. Olen varautunut kaikkeen muuhun
paitsi siihen, ettei tämäkään toimi. Eli oikeastaan en ole valmistautunut
mihinkään.
